Ehkä kaikkein ihanin juttu oli Afrikka. Oltiin ukon perheen kanssa viikko Egyptissä, ja kuten valmiiksi arvasinkin, mä rakastan Afrikkaa.
Ja kun matkustelemisen pariin pääs, niin syksyllä käytiin vielä kahestaan Hollannissa. Ja voi kyllä, rakastan sitäkin. Ei, en ollut koko reissua niin pilvessä, että olisin rakastanut kaikkea. Se kaupunki oli vaan jotain niin kaunista. Kaikki ne vanhat talot, joet, sillat, ihmiset... Sinne tahdon vielä palata. Suosittelen ehdottomasti.
Viime vuonna erehdyin ottamaan ripsenpidennykset, joita kävin huoltamassa puol vuotta. Ja trkis taas mieli ottaa. On ne vaan niin helpot. Tuli vaan syksyllä työt lopetettua niin paha opiskelijabudjetti vastaan, että oli tuollaisesta hömpötyksestä luovuttava. Löysin kyllä Diorin ripsarista hyvän korvaajan, en luopus siitä mistään hinnasta. Mut ehkä mä vielä ne ripset käyn laitattaa...
Tän vuoden saavutus nro 1 oli se, kun sain lähihoitajan paperit. Näin mä kyllä vaivaakin.
Loppu vuodesta mulla oli onneks aikaa olla mun kotikonnuillakin jonkun verran. Mulla on siellä niin ihana perhe, et harmittaa olla täällä kaukana keskisessä Suomessa. Onneks sinne ajaa vaan kolme tuntia.
Niin siis, mulle kuuluu ihan hyvää. Oon ehkä aikuistunu ihan pikkasen. Rakastan mun sohvaa, enkä jaksa aina olla bailaamassa. Tulihan sitä toki bailattuakin, välillä tuli ylilyöntejäkin, mut niitä ei muistella. Tällä hetkellä teen sijaisuuksia mielenterveys- ja päihdetyön parissa, josta hirveesti tykkään. En voi tosin kieltää, etteikö ois ihan perseestä täytellä liiton ja kelan lappuja ja lähetellä palkkatodistuksia ja toivoa, et joskus tulis rahaa. Nii joo ja pitää mainita, et taas uuden vuoden alkaessa alkaa urheilu. Aina yhtä hauska vitsi. Tällä kertaa toivon et alan oikeesti urheilee, koska oon turvonnu vuodessa varmaan lähemmäs kymmenen kiloa, tai ainakin siltä musta tuntuu. Mut eipä tuo ihme ole ku oon juonu ja syöny ihan saatanasti. Että sellasta.
Ps. En todellakaan ole tipattomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
piristä mua, darling