Nautin mun ystävistä. Mullon maailman parhaimmat ystävät. Mä vietin maailman parhaimmat synttärit, koska mä vietin sen ihanien tyttöjen kanssa ja mun lempparipoikien kanssa! Mökillä käytiin aivan mahtavimman porukan kanssa vähän syksymmällä, ja kesälläkin mökkeiltiin isommalla porukalla. Nuotiolla istuttiin paljon, niin ja juteltiin. Juhlittiin ihan muuten vaan.
Nautin lisää yhstävistä, ja juhlimisesta. Kesä meni aika pitkälti Tinan kanssa, vaikka toki monta muutakin ihanaista mun kesään mahtui. Äänekosken satama oli kesän paras picnicpaikka, käytiin siellä aika usein. Saijan kanssa käytiin Lapissa asti road tripillä, se oli myös yks parhaista jutuista tänä vuonna. Ajeltiin myös muuten paljon autolla, elämä oli jees.
Muutin pois vanhempien nurkista virallisesti. Noi kuvat on meidän 10 A 10, eikä yhtään tästä mun omasta ihanasta yksiöstä, jossa nyt majailen.
RASTATUKKA!<3
Tässä on kuvat siitä, kuinka mä ylitin itseni ja olin vaeltamassa Lapissa. Sain uusia ystäviä ja valtavasti kokemuksia tolta reissulta, toi kuuluu parhaimpiin juttuihin tässä vuodessa. Lisäksi kynttiläkuva, joka on ystävän muistopuulta, jossa käytiin porukalla muistelemassa häntä.
Kaikkein paras asia tässä vuodessa kuitenkin taitaa olla Äänekoski. Mä rakastuin tähän kaupunkiin kesällä. Onhan tää pieni, enkä mä aio loppuelämääni täällä elää, mutta just nyt tää on mulle koti. Täällä on ne ihmiset ketä mä tarvin ja tää on riittävän kokonen. Tossa kuvassa mä olen Tatun kanssa jossain päin Äänekoskea ihmettelemässä.
Tuossapa tää vuos kuvina, aika nopeesti sotkettuna, joten lopputulos on mitä on, mutta I hope you like.
Tää vuos oli kyllä mahtava, mä kasvoin ehkä enemmän ku ikinä, siis henkisesti. Musta tuli paljon itsevarmempi, luottavaisempi, mutta epäilevämpi, onnellisempi, vahvempi, aidompi, rohkeampi, vaativampi ja isompi. 2011 vuos oli varmaan mun elämän vaikein, joten 2012 tuntuu varmasti paremmalta, mutta mä oikeasti opin niin paljon juttuja. Mä tein virheitä, ihan lukemattomasti, mutta mä opin niistä jokaisesta. Enää mä en työnnä pois ihmistä, jonka tarvin mun vierelle. Enää mä en unohda mun ystäviä, kun olen tavattoman ihastunut. Enää mä en ahdistu niin usein, koska mä osaan hengittää. Enää mä en ole yhtä heikko kuin ennen, koska musta on tullu vahva.
Tää vuos oli täynnä itkua ja naurua, surua ja iloa. Mä voin kertoa, että mä olin maailman onnellisin tyttö tänä vuonna. Mua hymyilytti niin paljo, et kyyneleet valu mun silmistä. Mut mä olin myös maailman surullisin tyttö, mä en voinut tehdä muuta kuin lukittautua kotiini ja itkeä kolme päivää putkeen. Mutta aina, kaikki järjesty. Nyt mä olen ihan tyytyväinen ja onnellinen, viakkakin kouluhommien keskellä hieman stressaantunut, mutta se kuuluu asiaan.
Oon enemmän kuin valmis vastaanottamaan uuden vuoden, koska tää vuos oli parempi kun edellinen, niin seuraavasta tulee vielä mahtavampi. Mä oon valmis nousemaan ja jatkamaan matkaa. Ens vuonna on varmaan luvassa iloja ja suruja ja paljon muutoksia, sillä mun koulut loppuu ja elämä muuttuu sen kautta. Ainoo asia mitä mä toivon ensi vuodelta, sen lisäks, että se olis vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, on se, että mä en halua menettää yhtään mun läheistä ihmistä (enkä Poitsua!). Mun vuosista, oli se sitten uusi tai vanha, tekee aina onnellisemman ne ihmiset, ketkä mun vieressä seisoo. Mulla on maailman parhaimmat ystävät, jotka on kaikki ihan erilaisia, mut silti yhtä tärkeitä, ja niistä mä en luovu, vaikka ois vuos 2079.
ps. Erityiskiitos tästä vuodesta Tatulle, koska se on maailman ihanin. <3
