Onko mulla sanottavaa?

Oon tässä harkinnut taas pitkään blogin kirjoittamista. Miettiny, että en mä kuitenkaan ehdi/jaksa/muista päivittää kuulumisiani, mutta silti on ollut valtava halu kirjottaa. Oon pohtinut uuden vähemmän sekavamman blogin tekemistä ja miettinyt jotain blogiteemaa. Tykkään hirveästi DIY-jutuista ja miettinyt, josko perustaisin siitä kertovan blogin, mutta todennut, että minulla ei ole aikaa tehdä niin paljon juttuja, että niistä blogia saisi. 

Olen siis tullut siihen tulokseen, etten tee uutta blogia vaan pidän tämän vanhan, kuolleista heräävän, sekavan blogin. Ihan vaikka siks, et mun elämä on just tällasta. 

Suurin syy, miksi blogini kuoli on nykyaika. Ja se, et mä olen siinä mukana ja mun tietokone on paska. Blogikirjotuksia on inhottava tehdä puhelimella tai tabletilla, varsinkin puhelimella, kun ei oo ihan varma miltä ne sit näyttää valmiina. En lupaa mitään, mutta voisin tästä teknologiavastaisuudestani huolimatta alkaa yrittää taas päivittämään ihanan sekaista elämääni teille. 

Nyt ehkä kerron yllättävää tietoa itsestäni; jatkan tyynestämerestä kertovan dokumentin katselua. Näitä meillä on katottu tänään melkein kolme tuntia. Ja kyllä, näistä täällä meillä tykätään. Suosittelen.