who's your boyfriend?

Yks ilta kysyin itkusena, missä mun ystävät on? Vastaus tuli hetkeäkään miettimättä kuin apteekin hyllyltä, "Ne seurustelee". Kyllähän mä sen itsekin tiedän, suurin osa mun kavereista elä parisuhteessa, osa asuu yhdessä, mutta en mä sitä ikinä ole miettiny, että ne olis hylänny mut sen takia. Tuo taisi olla kuitenkin oikeassa. Aloin miettiä asiaa. Tosi monet viettää _kaiken_aikansa_ sen ihanan elämänkumppaninsa kanssa, osa ei halua siitä hetkeksikään pois, osa taas välillä toivoo omaa aikaa. Miten erilailla asiat olisi, jos kaikki olisi sinkkuja? Mietin asiaa niinpäin, puheluita sataisi, kaikki niistä haluaisi viettää aina aikaa mun kanssa. Mä en todellakaan ole kateellinen (no joskus vähän) tai katkera, vaan olen aidosti ja oikeesti onnellinen niitten kaikkien ystävieni puolesta. Mutta kun mä kuulin sen vastauksen uudestaan kysyessäni missä kaikki ovat, se jäi leijumaan mun päähän. 

"Poikaystäviensä luona"

Kuinka totta se olikaan! Niin totta, että mun oli vaikeeta käsittää sitä. En mä ikinä aatellu, että kukaan jättäis kavereita kakkoseks, heti kun joku unelmien mies astuu kuvioihin. Ymmärrän, että sitä aikaa tarvii sille toiselle, ihan varmasti. Olen myös luultavasti tehnyt itse niin, "hylännyt" ystäviä. Mutta en mä ikinä uskonut, että tollanen tulis ongelmaks. En ikinä uskonu (enkä usko vieläkään) että mun kaveripiireissä tapahtuu noin. Silti se oli vaan ainoa järkeen käyvä selitys mun yksinäisille illoille ja satunnaisille kyynelille, joita itken. Hetki sitten kaikki oli tosi vaikeeta, jätin taakseni kaks vuotta, syksy ja pimeys saapui, kuulin läheisen sairaudesta, kaipasin seuraa. Silloin mä en yksinkertasesti tienny kelle soittaa. Onneksi kaikesta huolimatta on ollut yksi, jolle itkuisena kertoa, kun kaikki on huonosti. Ja se yksi on tukenut tosi paljon, auttanut selviimään. Mä oon nähny niin paljon mahollisuuksia mun elämässä ja mä oon tajunnu, että mä haluan eteenpin elämässä. Sen kuuluu pysyä vierellä ja se pysyy siinä, vaikka mikä ois. Mä myös tiedän, että voin lähteä maapallon toiselle puolelle ja täällä oottaa yks. Valmiina sohvalla, jääkaapin tyhjentäneenä. 

Kaikki on kuitenkin hyvin. Mä en ole aina ihan liian yksinäinen. Mulla on hyvä ja turvallinen olo. Mä olen luonu suunnitelmia suuntaan jos toiseen ja tiedän, että kaikki järjestyy. Poikaystävä ei oo listalla ensimmäisenä, siellä komeilee ULKOMAAT. Mä aion lähteä ulkomaille. Eikä mua edes pelota. Aikuisena oleminen välillä jännittää, mutta kyllä tässä pärjäilee. Kynttilöitä palamaan ja sukkapuikot käteen!

Hyvää syksyä!