tiistai 18. maaliskuuta 2014

valaan huutoja


Luulen, että jään alla asuu lauma valaita
Niillä on varmasti kova ikävä auringon valoa, tähtien loistetta ja kuun hohtoa
Ne itkee yöllä hiljaa, mutta ne voi kuulla
Ja ne yrittää tulla luokse, jos niille viheltää

Toiset on vankina, toiset vain on
On vaikeaa olla onnellinen tai olla edes olemassa
Ei kukaan tiedä lottovoitoista mitään
Eikä kukaan muista lapsuuttaan

Kaikkea ei tarvitse nähdä, vaikka haluaisikin
Eikä tarvitse tietää mitään, vaikka joku vaatii niin
On ihan hyvä pysähtyä hetkeksi katsomaan
Ja huomata, että oikeastaan on aika kaunista

Jos haluaa auttaa valaita, voi sulattaa jään
Silloin valaat pääse katselemaan taivasta
Ehkä on taas hyvä vain ajatella itseään
Tai sitten olla ajattelematta mitään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

piristä mua, darling