Uskon, että monet teistä on Armanin avausjakson jo katsonut, mutta jos ei, niin suosittelen! Kuinka moni itki? Minä ainakin. Tuli tosi paha olo tosta. Miten tässä meidän maailmassa voi olla tollasta? Kyllä voin sanoa, että on lottovoitto syntyä suomeen, väitti kuka mitä tahansa. Vaikka noissa näkee sitä välittämistä enemmän kuin osassa meissä suomalaisissa.
Itse olen ollu muutaman kuukauden Unicef-lahjottaja ja juurikin Armania katsellessa oon vaan olllu ilonen että olen siihen ryhtynyt. AVAA!!! Vaikka tiedän, että harva meistä miljonäärejä on, mutta esim. 12, euroa, jonka itse kuukausittain lahjoitan, tililtä lähtiessä ei paljon aukkoa tuota. Kyllähän sitä aattelee, että toihan on tvelvi tai kaks röökiaskia, mutta kun se automaattisesti joka kuu lähtee tililtä, ei siihen kiinnitä huomiota. Summa voi olla myös pienempi. Ja jos "huomaan" asian, kiinnitän siihen huomiota tai mietin sitä, tulee vaan onnellinen olo. Siinä auttaa ihmisiä tosi paljon, oikeesti. Ja se hymyilyttää.
ps. tää kirjotus ootti keskeneräsenä julkaisua jo jonkin aikaa ja oli vaan pakko kirjottaa tää. ei mulla nyt muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
piristä mua, darling