maanantai 18. helmikuuta 2013

Miks mä menin taas anteeks pyytämään, kun et sä antanut kuitenkaan?

Onkohan maailmassa ketään kuka ymmärtää mut? Jossain on varmasti olemassa sellanen ihminen, joka huomaa mun jokaisesta eleestä ja ilmeestä, miltä musta tuntee. Varmasti on joku joka tuntee mut läpikotaisin. On olemassa joku, joka kuivaa mun kyyneleet, ennen kun ne putoaa. Mä olen ihan varma. En vaan tiedä löytääkö se joku mua koskaan. Ehkä ei. Sitten sen ei varmaan tarvitsekaan. Ehkä mun on tarkotus tuntea kaikki ne asiat mitä mä tunnen, ilman että kukaan muu tietää niistä. 

Onpa mun päivitykset ollu viime aikoina masentuina. Haluisin vaan kotiin, ni kaikki ois helpompaa. En ees tajunnu, kuin vaikee ois olla poissa. En saa mitään siitä, mitä mä tarvin. En jaksa enää ees pitää puoliani, viakka mä en tosiaan oo se luovuttaja ihminen. Mut mä vaan pyydän anteeksi kaikkea, mä olen sen kaiken pahan takana ja mä olen se vitun virhe. Kyllä mulla periaatteessa menee ihan hyvin, ei mulla ole mitään hätää, elkää huoliko. (:

weheartit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

piristä mua, darling