It's your choice!

Ok, ensiks, Anteeks kaikki. Älkää vihatko mua tai itteänne tän postauksen jälkeen, tai vaipuko johonkin vitun itsesääliin. Toiseks, en tosiaan tiedä miks kirjotan tän päivityksen, tai tiedän. Haluun avata suuni, koska mua ärsyttää ja toisekseen toivoo, et ees jonkun mieli vähän kirkastuis ja silleen.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että ennen mun lempiblogeihini kuuluneet blogit ovat muuttunu. Tai selatessa facebookkia, tumblria tai weheartitiä kaikki vaikuttaa paskalta. Taas on joku helvetin ranteet auki oon ruma ja läski -villitys menossa. Oh how sad! Ihan oikeesti ihmiset, c'moon.

1. Kuka on nätti arvet ranteissa? - Ei kukaan.

2. Onko kaikki se rumuus sun omassa päässä? - On.

3. Onko kaikki niin vitun pinnallista paskaa, että sillä sisäsellä kauneudella ei oo mitään merkitystä? - Toivottavasti ei

4. Onko lihavat ihmiset rumia? - Luultavasti te ette ajattele niin, paitsi itestänne. 

5. Onko tyhmää ajatella niin? - On.

6. Onko elämä paskaa, koska on itse sitä mieltä? - On.

7. Onko elämä paskaa, jos aattelee, että se ei ole? - Ei. 

8. Onko itsesääli ihanaa? - Ei, lopettakaa se.

9. Onko väärin päättää olla onnellinen? - Ei ole, vittu päättäkää olla onnellisia.

10. Onko mun postaus ihan dorka? - Ei, koska mä halusin kirjottaa tän. Mä olen ihana ihminen tällasena, vaikka en oo missään mallin mitoissa, eikä mun naama oo ku barbiella, enkä mä oo aina ihan yksinkertasin ja helpoin ihminen. Kilahtelen turhista, valitan mistä sattuu, mutta mä oon tällanen. Olkaa teki tollasia ja arvostakaa itteenne tollasina, elkääkä kitiskö turhasta.

Ihanaa olla tällanen täydellinen. Erilainen kun kaikki muut. Just minä. Aitous on parasta. Jos se oma naama on niin kamalan ruma, niin ei se auta, että sä tunget kilon meikkiä naamaan, se pahentaa asiaa. Ja jos oot niin fättis, että oksettaa, niin elä oksenna idiootti. Mee vaikka lenkille. Ja jos vituttaa, niin päätä, ettei vituta. Ei se elämä mitään ruusuilla tanssimsita ole, eikä kuulu ollakaan, mutta asenne ratkasee, dorka.

Ja jos joku miettii, että mistä minä tiedän asiasta mitään, niin siinähän miettii. Mä olen onneks osannu päättää pitää elämän valosana. Sen jälkeen kun sen päätin, mä oon ollu oikeesti onnellinen. Totta kai välillä on huonoja päiviä, joku ärsyttää ja asiat stressaa, mut se on elämää, eikä sen pidä tappaa mua. Kyllä mullaki on ollu elämä paskaa ja vittumaista ja kyllä mä tiedän myös sen, että aina ei oo voimia pitää elämä raiteillaan. ei siihen aina oo voimia, mutta kyllä se asenne ratkasee aika paljon. Mä olen mun elämään tyytyväinen ihan sellaisenaan kun se on, vaikka kaikki ei olekaan niinkun satukirjoissa. Kaikesta oppii. Mä veikkaan, että jokaisella blogiinsa angstaavilla on ympärillä ihmisiä, joille pitää vaan joskus uskaltaa sanoa ne asiat ääneen. Niin sitä selviää. Minäkin oon selvinny, niin miksei muutkin?

Viimesen puolentoista vuoden aikana mä olen yrittäny lääkkeitä, nukkunu huonosti, itkeny paljon ja tarvinnu tukea. Mutta viimesen puolentoista vuoden aikana mä myös olen saanut pitää vierelläni yhen ihmisen, joka on ollu välillä kaikki se, minkä takia mä oon jaksanu, mä oon ymmärtäny, että mulla on hirmusesti hyviä ystäviä, mä olen nauranu niiden kanssa ja pitäny hauskaa, mikä parasta, mä olen päättäny, että mä olen ihana ja mä olen onnellinen.

Niin, ja elkää itkekö sitä yksinäisyyttänne, kun teillä ei ole tyttö- tai poikaystävää. Ei oo mullakaan. Ja välillä se asia on ollu tosi vaikea käsittää, varsinkin, kun se vois olla, mutta ei ole. En mä sitä tarinaa aio selittää, mutta helpompaa on olla yksin, kun seilata sen yksinolemisen ja toisen kanssa olemisen välillä. Mä oon ihan tyytyväinen mun elämään nyt, just näin, mutta välillä on ollu viakeeta. Sitä paitsi, toisen kanssa ei voi olla, jos on itellä paha olo. Silloin se paha olo voi vaikka tarttua toiseen. Sit kun on oma pää selvitetty, voi alkaa miettimään, jos viereisellä tyynyllä ois joku toinenkin pää. Älä rakastu sillon, kun olet yksin, vaan silloin kun olet valmis. Mielummin onneton yksin, kuin onneton yhdessä.

Okei joo, ehkä mun pitää nyt ollaa hiljaa ja jakamatta näitä mun hirveen turhauttavia ajatuksia kaikille. Muistakaa olla ilosia! Kevät ja kesä tulee, jee!