maanantai 25. helmikuuta 2013

Ikävä.


On tosi vaikeeta kertoa, kuinka paljon välittää, kun on kaukana. Kavereita on tottunut näkemään päivittäin, kuulumiset kerrotaan kasvotusten, ei facebookissa, toisesta välittäminen tulee itsessään, kun tavataan. Kaukana ollessa on vaikea kertoa, että on ikävä kaikkia kavereita, ei tule juteltua välttämättä facebookissa, odottaa vaan että näkisi. 
On niin vaikea kertoa välittävänsä, kun ei saa kantaa aamukahveja sänkyyn, eikä halata toista, olla vaan siinä vieressä sanomatta sanaakaan, ja toinen tietää, että se välittää. Mutta kun on kaukana se on hankalaa. Ja ärsyttävää ja kamalaa. Mutta Perjantaina koti <3
 ps. maailman paras alku tälle viikolle, näin Tatun <3 ja viikonloppuna Koutsin ja Ellun ja vietin aikaa Tinan ja Nikon kanssa!  jaksaa olla tän viikon vielä. (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

piristä mua, darling